You have a finnish spirit called Sisu.

Tuon yleensä kitaran toimistolle mukaan ihan vaan siksi,
että sitä on kiva soitella kun pitää paussia.
Niin ne työkaveritkin tykkää sitä soitella!

Nyt on tullut kuukausi Belgiassa täyteen! Aikasmoista... Aiemmin on ollut selkeästi mielessä mitähän blogiin kirjoittaisin paitsi nyt. Kai johtuu siitä ettei mitään hurjan uutta ja erikoista ole viikon sisällä tapahtunut. Viikonloppuna olin taas leirillä kun tarvitsivat yhden tyypin sinne lisää. Leiri oli sama kuin pari viikkoa sitten lasten kanssa, mutta tälläkertaa oli kyseessä 16-18 -vuotiaita nuoria.

Kirjoituksen otsikko on otos sunnuntai-illan Green cardien jakotilaisuudesta.

Tän porukan kanssa työskentely ei voi olla tylsää!

Multa kyseltiin paljon kumpi on helpompaa, kummat on enemmän mun mieleen, lapset vai nuoret (viitaten näihin leireihin). Aina sanoin ettei voi verrata. Kummallakin on erilaiset haasteet ja helppoudet. Nuorten kanssa pystyin juttelemaan ja kertomaan enemmän, kun taas lasten kanssa sain jotenkin helpommin kontaktin. Nuorten kanssa pelasin pöytäjalkkista, rupattelin ym, lasten kanssa tein lumiukon, näytin taikatemppuja ja kannoin reppuselässä. Eli siis lasten kanssa kontakti oli enemmän non-verbaalia.

Ehkä kuitenkin lasten kanssa kontaktin luominen oli helpompaa ja hauskempaa. Mielikuvitus lasten kanssa oli paljon antoisampaa. Tosin tällä leirillä oli kyllä hurjan hauskaa. Mun ryhmään osui pari jätkää, joiden kanssa heiteltiin läpyskää koko lauantai päivä. Huumorintaju oli loistava!

Lattiassa oli paljon mielenkiintoisia nuolia ja tähtiä
Kuvaavat siis mistä suunnasta pakolaiset Belgiasta lähtivät
ja minne suuntaan menivät.

Halusin laittaa tän kuvan taustaksi blogiini, muttakun
tiedoston koon pitää olla niin naurettavan pieni, että kuvan
laatu heikkenee aivan kohtuuttomasti

Toinen kiva juttu tällä leirillä oli Kaat - tyttö, joka oli juuri viikko sitten palannut Suomesta. Hän oli ollut siellä 4 kuukautta työharjoittelussa. Jos olisin ensimmäisellä kerralla hänet nähdessään kuullut hänen puhuvan suomea, olisin heti luullut häntä suomalaiseksi - ulkonäöltään ja suomen lausumisestaan. Hurjan mukava neito, jonka kanssa hoilailtiin Maija Vilkkumaan "Kissavideoita". weird... Vuosi sitten Kaat oli myös Habbekratsissa harjoittelussa ja on siitä lähtien silloin tällöin ollut menossa mukana vapaaehtoisena. Olis kivaa jos sama kohtalo odottais muakin, harjoittelun jälkeen pitäisin yhä yhteyttä tänne suuntaan ja tulisin mukaan tekemään noita suurempia leirejä.

Talon rakennukseen leirillä
käytettiin vaikka minkälaisia härpäkkeitä.
Meidän piti jälkeenpäin syödä talot, mutta en
muista tämän tapahtuneen...

Ensi viikolla mennään sitten uudestaan leirille! Isompi leiri tällä kertaa kyseessä! Huomenna mennään Bastogneen, yövytään jossain ja sitten mennään jonnekin muualle, mutta yksi asia on varmaa; hitosti työtä edessä, mutta myös sen edestä mahtavia kokemuksia!

Atomium Brysselissä. Tänne on tarkoitus
ensi viikon leiri päättää perjantaina.
Atomiumin juurella sivussa on pieni
puisto, jossa on puro, johon laitamme
viikon aikana lasten rakentamat lyhdyt,
pidetään piknik jaaa kaikkea muuta jännää.